hannutanskanen1 "Mit der Dummheit kämpfen Götter selbst vergebens" (Friedrich Schiller)

"Koulun tulenpalava helvetti ei toki pystynyt sammuttamaan tiedonjanoani"

  • "Koulun tulenpalava helvetti ei toki pystynyt sammuttamaan tiedonjanoani"

 

 

 

 

 

 

 

Otsikon lausetta väitetään kansallistaiteilijamme Akseli Gallen-Kallelan esittämäksi.

 

Voin mitä lämpimämmin yhtyä siihen, kouluaikani suloisessa suomenmaassani oli yhtä helvettiä, tai ainakin herkimmän ikäni osa sitä.

Alakoulu, joksi sitä silloin kutsuttiin, vielä meni kohtuullisesti, sen mitä siitä muistan. Opettajamme oli moderni nuori mies, joka kävi oppilaiden kotona jututtamassa vanhempia ja preppasi meitä neljänneltä oppikouluun pyrkiviä neljällä sadalla ylimääräisellä laskutehtävällä, joka varmistikin sinne pääsyn.

Sitten perheeni muutti isän työpaikan perässä Virkkalan luonnonkauniiseen kylään Uudellamaalla ja siellä alkoi kouluhelvetti. Koulukiusaamista sekä opettajien että oppilaiden taholta, ehkäpä siksi, että olin "mamu" ja puhuin hassua savon murretta. Virkkala, sementtikeisari Petter Forströmin sodanaikainen "kansallissosialistinen malliyhteiskunta" ei sulattanut suomenkielistä vähemmistöä, vaan vuorineuvos antoi armotta potkut jokaiselle suomenkielisen oppikoulun perustamiseen osallistuneelle tehtaallaan.

Kaksi opettajaani jäivät ikuisesti mieleeni, kielten vanhapiikamaisteri joka muisti joka tunti huomauttaa, mitä "puupää" taas oli kirjoittanut, samalla kun makeasti imarteli johtokunnan jäsenen poikaa, "näytäpäs sinä **** kuinka se käännetään". Päättäjäisjuhlassa kun jokainen opettaja pyrki sanomaan todistusten jaossa oppilaasta kuin oppilaasta jotain positiivista, tämä katsoi minua ilkeästi ja lausahti: "Et kai aio lukioon? Kenties jossain maaseudulla, missä on pulaa oppilaista?".

Reksi, muuten mukava mies ja myöhemmin ihan kouluneuvoskin, hääti minut samassa juhlassa pois rivin päästä, "Mene sinä Hannu tuonne perälle, että karjalalaiset stipendinsaajat pääsevät kulkemaan". No, karjalan evakkoja olivat minunkin vanhempani, mutta enpä tuota suuremmin ollut mainostanut, helpomminkin sai turpiinsa läpiruotsinkielisellä alueella.

Toinen mieleenjäänyt suuruus oli urheilun/voimistelun opettajamme, kookas vaalea "arjalainen", jonkun lajin "piirinmestari" ilman tunninkaan pedagogista koulutusta, joka tapasi kääntää selkänsä kun vahvemmat hakkasivat heikompiaan, kannatti kai Darvinistista vahvemman säilymisen lakia. Opetti myös poikien terveysoppia ja valisti että hammasharja oli hyvä alapesuharja myöskin. Ei malttanut pysyä ainoastaan alallaan, vaan opetti vielä uskontoakin, "Minä moisiin kummituksiin usko!". Jätti ikuisen inhon urheilun kaikkiin muotoihin, vain formulaa pystyn oksentamatta katsomaan edelleenkään töllöstä.

Koulupäivän päätyttyä sitten alkoi jokapäiväinen painajainen, kolme häiskää, jotka tukkivat tieni upeilla uusilla vaihdepyörillään, minä sotkin isosiskon vanhalla naistenpyörällä, parempaan ei köyhillä vanhemmillani ollut varaa.

No, Gallen-Kallelan tavoin en antanut tuon tappaa opinhaluani, luin lukioni tekun jälkeen Käpylän iltaoppikoulussa Helsingissä, kemiani ruotsinkielisessä teknillisessä opistossa ja yliopisto-opintoni Tampereen lisäksi jenkeissä Coloradossa Ph.D.:n asti. Jenkkituttuni väittävät minun puhuvan kieltä kuin syntyperäinen, joten en kai aivan toivoton ollut opparin nelosineni ja jokakesäisine kielten ehtoineni.

Mutta ikuiset arvet se jättää, en vieläkään koulun ohi kulkiessani voi välttää vatsan kuralle menoa, olen "allerginen" koulurakennuksellekin ja aikaa tuosta on sentään yli kuusi vuosikymmentä ...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Minä itse osuin juuri siihen murroskohtaan, eli ensimmäisen luokan kävin vielä kansakoulua, sen jälkeen tuli peruskoulu.

Maaseudulla ne vanhat kansankynttilät olivat ihan oikeita hirviöitä. Opettajat eivät edes peitelleet asenteitaan. Kartanoiden kakarat saivat tehdä mitä huvittaa, mutta köyhän kansan mukuloilla oli kova kuri ja järjestys.

Samaiset opettajat olivat opettaneet myös vanhempiani. Kommunisti-isäni oli aikanaan tapellut kovasti näitä opettajia vastaan, ja nämähän kostivat sen minulle.

Onneksi muutimme kaupunkiin, ja sain kunnollisen opettajan. Nuo ensimmäiset kokemukset kuitenkin vaikuttivat koko koulunkäyntiini. Oppimiseniloa tunsin ensimmäisen kerran vasta aikuisena, kun kävin iltalukion.

Hannu Tanskanen

Mukava kuulla etten ole yksin kokemuksineni.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Ystäväni vanhemmat pitivät aikaan keskikaljabaaria. Opettajahan paheksui kovasti moista tapojen turmellusta.

Eräänä päivänä opettaja komensi kaverini seisomaan luokan eteen ja kertoi, että kaverini pitää lähteä kaupungille hoitamaan opettajan asioita. Opettaja myös sanoi, että nyt opetetaan uusi asia, mutta kaverini ei tarvitse tuota asiaa oppia, koska kaverini oli vain kaljabaarin omistajien poika.

Noita kokemuksia on käytännössä lähes kaikilla keski-ikäisillä tai vanhemmilla, joiden vanhemmat eivät olleet rikkaita tai aatelisia. Onneksi maailma on muuttunut.

T Piepponen

Ei ole muuttunut.

Sen luuleminen on perspektiiviharhaa.

On olemassa paikkoja joissa marimekkoon pukeutuvat kieli-ihmiset, tai jokaisella tunnilla taskubilistä pelaavat liikunnanopettajat rekrytoivat tuttujensa kersoja "ojentamaan poikkeavia". Yleensä taustalla jokin ideologia, kastiajattelu, mielipide-ero. "Sananvapauskysymyksissä" alakynteen jäämistä unohtamatta.

Vauriona syntyy sekä itsetuhonappia painavia, ikuisesti niiskuttavia, että hyvinkin äkkipikaista porukkaa. Ja kaikkea siltä väliltä.

Ennen ja edelleen.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #4

Nykypäivänä tuollaisista tilanteista voidaan nostaa äläkkä. Omassa lapsuudessani ei olisi tullut kuuloonkaan, että vanhemmat olisivat kyseenalaistaneet opettajan toiminnan, saati vaatineet opettajaa vastuuseen teoistaan.

Ja ne vanhat kansankynttilät todella olivat asenteellisia ja sadistisia ihmisiä.

Tapani Lahnakoski

Onhan noita kokemuksia 60-luvulta. Kävin silloin vielä vanhaa keskikoulua, ennen tämän tasapäistävän peruskoulun tuloa.

Viidennellä luokalla tein kardinaalivirheen, kun fysiikan, kemian, algebran ja geometrian opettaja näytti, miten teräskappale demagnetoidaan vaihtovirtakäämillä. Hän näytti ensin, kuinka teräkappale oli magneettinen. Sitten hän pani teräskappaleen käämin sisään, kytki virran hetkeksi ja otti sitten teräspalan pois. Yritti näyttää, kuinka magneetisuus oli hävinnyt, mutta kas ihmettä, ei ollutkaan. Toisti sen muutaman kerran ja aina muuten sama lopputulos, mutta opettajan naama vaan muuttui kerta toisensa jälkee punaisemmaksi.

Sitten tuli se minun virheeni. Menin opettamaan häntä. Sanoin, että pitää ottaa se teräspala pois silloin, kun virta on vielä käämissä päällä. Niin hän teki ja kas, magneettisuus oli hävinnyt!

Oli sillä sitten toinenkin seuraus. Minulla ei ollut sen koommin yhtään tehtävää oikein missään näiden neljän aineen kokeessa. Nelonen toikkarissa jokaisesta. Oikeasti melkein kaikki olivat oikein, mutta henkselit oli vedetty kaikkien tehtävien yli ilman mitään selityksiä

Onni oli siinä, että tämä opettaja lähti muualle sen vuoden jälkeen. Pakko oli käydä luokka uusiksi. Näiden aineiden suhteen en tehnyt mitään uusintaluokalla. Todistus muuttui kuitenkin sen verran, että näiden kaikkien aineiden neloset muuttuivat kympeiksi.

Toimituksen poiminnat